Pakko-oireinen häiriö (OCD) tarkoittaa pakkotoimintoja ja pakkoajatuksia. Tätä häiriötä sairastaa arvioiden mukaan 2-3 % prosenttia väestöstä.
Pakkoajatukset
Pakkoajatukset jotka ovat toistuvasti mieleen tunkeutuvia, epämiellyttäviä ja vieraalta tuntuvia ajatuksia. Niitä vaikea poistaa mielestä ahdistavuudesta huolimatta.
Pakkotoiminnot
Pakkotoiminnot ovat toistuvia toimintaketjuja, joiden tehtävänä on vähentää pakkoajatuksiin liittyvää ahdistuneisuutta. Oireet ovat toistuvia, aikaa vieviä ja häiritsevät henkilön toimintaa ja selviytymistä arjessa. Sairastunut tunnistaa yleensä oireidensa epätarkoituksenmukaisuuden.
Hoitomuodot
Pakko-oireisessa häiriössä käytetään lääkehoitona mm. serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä. Lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti.
Lääkehoidon lisäksi voidaan käyttää kognitiivisia terapioita kuten esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Terapiassa keskeistä on omien oireita tuottavien ajatusten, tunteiden ja toimintamallien muuttaminen. Terapiasta saa työkaluja pakko-oireiden hallintaan. Poliklinikalla arvioidaan yksilöllisesti psykoterapian tarve ja sopiva muoto.
Hyödyt ja haitat
Lääkehoidosta hyötyy noin kaksi kolmasosaa potilaista. Serotoniinilääkehoidon haittoja voivat olla päänsärky, pahoinvointi, vatsavaivat ja seksuaaliset haitat (esim. orgasmivaikeus). Käyttäytymisterapiasta saa avun jopa 70 % sairastuneista.
Toipumisaika
Vastetta lääkehoitoon arvioidaan 10–12 viikon kuluttua lääkehoidon aloittamisesta. Käyttäytymisterapia voi olla kestoltaan lyhytterapiaa (alle 20 käyntiä) tai pidempää terapiaa (vuosi tai pidempään).
Tutkimuksiin tai hoitoon, kuinka toimin?
Vastaanottojen ajanvaraus ja asiakaspalvelu puh. 09 4748 2705.
Hyödyllisiä linkkejä
Yliopistosairaaloiden ylläpitämässä Terveyskylän Mielenterveys-nettisivuilla on paljon hyödyllistä tietoa mielen hyvinvointiin.