Kesäolympialaisiin valmistautuminen käy tällä hetkellä kuumimmillaan, ja moni urheilija metsästää yhä kiivaasti paikkaansa olympiajoukkueessa. Lippunsa tapahtumassa ovat jo varmistaneet joukkueen lääkärit, Tuomo Karila ja Ilkka Räsänen, jotka odottavat tulevaa pestiään innostuneina: onhan kyseessä kunniatehtävä, jota tehdään puhtaasta rakkaudesta urheilua kohtaan.
Tuomo Karila (vas.) ja Ilkka Räsänen ovat ortopedeinä hoitaneet lukuisia
ammattiurheilijoita jo yli 20 vuoden ajan.
Tuomo Karila ja Ilkka Räsänen ovat Ortonissa toimivia kokeneita ortopedejä. Karilan erityisosaamista on urheilukirurgian lisäksi tekonivelkirurgia ja Räsäsellä erityisesti polven tähystys- ja olkapääkirurgia. Molempien mittava kokemus urheiluvammojen hoidossa juontaa juurensa heidän ammattiurheilijataustaansa: Karila on entinen MM-tason painija ja Räsänen yleisurheilija päälajinaan keskipitkän matkan juoksu.
Tulevat olympialaiset ovat Karilalle jo kuudennet, joissa hän toimii lääkärinä. Räsäselläkin on takana jo useammat vastaavat kilpailut lääkärin ominaisuudessa.
– Ensimmäistä kertaa olen ollut olympialaisissa itse urheilijana Suomen painijoukkueessa
vuonna 1992. Silloinen joukkuelääkäri piti meistä niin hyvää huolta, että nyt tavallaan maksetaan velkoja takaisin, Karila sanoo.
Suuren urheilujuhlan tunnelmaa aitiopaikalta
Monikaan ei välttämättä tiedä, että olympiajoukkueen huoltotiimin jäsenet, lääkärit mukaan lukien, toimivat suurimmaksi osaksi vapaaehtoisvoimin.
– Kyseessä ei ole varsinaisesti työ. Hoidamme urheilijoita työksemme, mutta olympialaisiin lähdemme puhtaasti rakkaudesta urheiluun. Se on kunniatehtävä, jota ei tehdä rahan takia vaan mahdollisuudesta olla mukana edustamassa Suomea ja tukemassa urheilijoita, Karila ja Räsänen kertovat.
Heinäkuun lopulla koittava rupeama olympialaisissa kestää molemmilla noin 2–3 viikkoa. Olympiakylästä ei tuona aikana oikeastaan poistuta, ja Pariisin nähtävyyksiä saattaa korkeintaan nähdä vilaukselta kuljetusbussien ikkunoista. Harmaa arki on kokemuksesta kuitenkin hyvin kaukana.
– Elämme siellä omassa pienessä kuplassa. On aina hienoa nähdä, kuinka miljoonakaupungeissa hullaannutaan ja koko olympiakylä yhdessä elää ja hengittää urheilua. Tunteiden vuoristorata on suuri, ja koko joukkue kokee yhdessä niin voitot kuin pettymykset, Räsänen sanoo.
– Välillä siellä kentän laidalla jännittää enemmän kuin itse jännitti urheilijana, Karila lisää.
Tavoitteena tukea urheilijoita parhaaseen mahdolliseen suoritukseen
Sekä Karilalla että Räsäsellä on tuleviin kesäolympialaisiin yksi tärkein toive: että he olisivat joukkueen tarpeettomimpia henkilöitä, eli urheilijat pysyisivät terveinä ja hyväkuntoisina.
– Tietysti parasta olisi, ettei urheilijoille tulisi haavoja, vammoja tai vaikka flunssaa. Se on myös lääkärinä sydäntä särkevää, jos suoritus menee pilalle, vaikka flunssan takia, eikä meilläkään ole siihen mitään ihmerohtoja saatavilla, he toteavat.
Oma urheilutausta auttaa ymmärtämään olympialaisia kokemuksena myös urheilijan näkökulmasta. Vastaan voi tulla tilanteita, joissa joukkuelääkäri joutuu toppuuttelemaan urheilijaa, joka haluaa terveysriskinkin uhalla ottaa osaa kilpailuun.
– Olemme tosi inhimillisten asioiden kanssa tekemisissä, kun urheilijat ovat todella motivoituneita ja menestyksennälkäisiä. Oman taustamme vuoksi pystymme puhumaan samaa kieltä ja antamaan empatiaa oikeissa tilanteissa, Räsänen painottaa.
Millaista menestystä Suomelta voi sitten odottaa tulevissa kesäolympialaisissa? Sitä kumpikaan ei uskalla lähteä veikkaamaan.
– Urheilun suola on siinä, että voi sattua ihan mitä vain. Potentiaalisia voittajia voi olla yhdessä lajissa 6–8 urheilijaa. Se on aina päivän suorituksesta kiinni, mutta toki jos Suomi menestyy, on se myös meille suuri juhlan paikka.