globe.png
Kiitos ajanvarauksestasi! Saat vahvistuksen tekstiviestinä ja muistutusviestin 24 tuntia ennen varattua aikaa.
Voit tarkastella varauksiasi Ajanvaraus-sivulla.
Kiitos ajanvarauksestasi! Saat vahvistuksen tekstiviestinä ja muistutusviestin 24 tuntia ennen varattua aikaa.
Muutokset päivitetty!
Varaus poistettu!
HIRES_Orton_IMG_0085_WEB.jpg

Tekonivel tuo liikkeen takaisin

Jos nivelrikon aiheuttamat kivut ja liikerajoitteet hallitsevat elämää, apu voi löytyä tekonivelistä. Niitä asennetaan yleisimmin polveen ja lonkkaan. Noin 90–95 prosenttia potilaista on tyytyväisiä lopputulokseen, kun arkiset askareet, käveleminen ja liikunta sujuvat taas.

Portaita noustessa kivistää polvia. Aamuisin nivelet ovat jäykät. Lonkassa tuntuu kipua vähänkin pidemmällä kävelylenkillä, ja kipu säteilee reiteen ja pakaraan saakka. Polvillaan oleminen on yhtä tuskaa, ja varpaankynsien leikkaaminen ei enää onnistu, koska lonkkanivelen jäykkyys estää syvät taivutukset.

Tuntuuko tutulta? Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, joka lisääntyy suorassa suhteessa iän karttumiseen. Yli 75-vuotiaista naisista jo joka kolmas kärsii polven nivelrikosta ja miehistä joka kuudes. Lonkan nivelrikko vaivaa joka viidettä yli 75-vuotiasta. Nivelrikko voi tosin invalidisoida jo paljon nuorempanakin. Aluksi kipu tuntuu liikkuessa, mutta pahimmillaan särky vaivaa myös levossa ja häiritsee jopa yöunta.
Kipu ja jäykkyys rajoittavat liikkumista, jolloin lihakset heikkenevät ja nivelen liikkuvuus pienenee. Nivelestä voi kuulua myös ritinää sitä liikutettaessa. Nivelrikko on koko nivelen sairaus, ja se aiheuttaa muutoksia niin nivelrustossa, luussa kuin lihaksissakin.

Nivelrikko tuhoaa soluväliaineen, jota tarvitaan suojaamaan niveliä hankaukselta. Kun rustopinta rikkoutuu ja nivelrusto häviää nivelen pinnoilta, lopulta nivelessä on ”luu luuta vasten”. Muutokset näkyvät myös röntgenkuvissa, kun nivelrako kapenee.
Vuosien mittaan nivelten rakenne muuttuu ruston vaurioitumisen ja pitkäaikaisen tulehdustilan vuoksi. Muutokset aiheuttavat paikallista, joskus myös nivelen ympäristöön säteilevää kipua ja särkyä.

Kohtuullinen kuormitus olisi hyväksi nivelelle, mutta kipu ja jäykkyys alkavat pikkuhiljaa tehdä liikkumisesta yhä vaikeampaa.
Parannuskeinoa nivelrikkoon ei ole, eikä taudin etenemistä voida nykykeinoin pysäyttää. Kipulääkkeet, kylmähoito ja fysioterapia auttavat aikansa, mutta jossain vaiheessa lääkäri mainitsee sanan tekonivel. Kun nivel on loppuun kulunut ja nivelrikon aiheuttama haitta merkittävä, voi olla tarpeen pohtia oman nivelen korvaamista varaosalla.
– Usein niin sanottu viimeinen niitti on yösärky. Yleensä siinä vaiheessa on kärsitty nivelrikon aiheuttamista vaivoista jo useita vuosia, ja korvien väli alkaa olla liian täynnä kipua. Silloin tämä hyvin kajoava hoitomuoto eli tekonivelleikkaus saattaa olla tarpeen, sanoo ortopedian ylilääkäri Mikko Manninen Ortonista.

Kynnys leikkauspäätökseen on kuitenkin korkea, sillä kyseessä on iso leikkaus, ja joskus siihen voi liittyä komplikaatioita. Leikkaus on hyvä vaihtoehto silloin, kun päivittäinen liikunta uhkaa jäädä kokonaan eli potilas ei pysty kävelemään edes muutamaa sataa metriä. Tai kun kipulääkkeistä alkaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä ja päivittäisistä askareista kotona tai työssä ei enää selviä.
Lonkan tekonivelleikkauksia tehdään Suomessa reilut 9 000 vuodessa, ja niiden määrä on kasvussa. Polven tekoniveliä asennetaan vuodessa yli 10 000 potilaalle. Tekonivelet eivät ole oman nivelen veroisia, mutta leikkaus parantaa yleensä elämänlaatua huimasti verrattuna sitä edeltäneeseen tilanteeseen.

Lonkkaleikkaus on yleensä toipumisen kannalta helpompi kuin polvileikkaus, vaikka lonkka on liikkuvampi nivel. Miksi näin, ortopedian ylilääkäri Mikko Manninen?
– Lonkan seutu on iso kudosalue, jossa on paljon lihaksia ja hyvä verenkierto. Tämä nopeuttaa paranemista. Lonkan seudulla isokaan verenpurkauma ei kiristä kudoksia yhtä paljon kuin leikkauksen jälkeinen verenvuoto polven alueella. Kiristys taas aiheuttaa kipua, sanoo Manninen, joka on asentanut noin 1 500 lonkan tekoniveltä ja saman verran polven tekoniveliä.

Lonkan palloniveltä on helpompi ”matkia” varaosilla kuin monimutkaisempaa polvea tai muita nivelrikon vaurioittamia paikkoja. Leikkauksessa oma nivel korvataan metallisista, muovisista tai keraamisista osista koostuvalla tekonivelellä. Implantit valitaan tarkasti potilaan anatomiseen rakenteeseen sopiviksi. Myös potilaan liikunnallisilla tavoitteilla on merkitystä tekonivelen materiaalivalinnoissa.

– Moni lonkan tekonivelen saanut potilas sanoo jo leikkausta seuraavana aamuna, että lonkka tuntuu paremmalta kuin ennen leikkausta, vaikka täydellinen paraneminen vie useita kuukausia, Manninen kertoo.
Polvileikkauksessa on tärkeää saada pehmytkudokset nivelen ympärillä oikeaan tasapainoon. Pitkään jatkuneet nivelvaivat ovat usein aiheuttaneet alaraajaan virheasentoja, kuten länki- tai pihtipolvisuutta. Implantin asennuksen yhteydessä virheasento korjataan. Nivelen pitää olla tukeva, mutta ei kireä.

Implantit ovat keholle vieraita osia, eivätkä ne aina istu täydellisesti. Leikkauksen jälkeenkin potilasta voivat joskus vaivata monenlaiset niveltä ympäröivien kudosten kivut, vaikka tavoitteena oli päästä säryistä eroon.
Tekonivelet myös kuluvat, ja lonkan tekonivel menee helpommin pois paikaltaan kuin oma lonkkanivel. Niveleen voi tulla infektio, tai luu voi murtua vamman yhteydessä. Kulumisesta syntyvä hierre voi aiheuttaa luun syöpymistä tekonivelen ympärillä.
Haitat voivat pahimmillaan vaatia uusintaleikkauksen. Nuorelle ihmiselle asennettu tekonivel joudutaan todennäköisesti jossain vaiheessa uusimaan, koska kovassa käytössä nivel kuluu. Nykyiset implantit kestävät tämänhetkisen käsityksen mukaan 20–30 vuotta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämä implanttirekisteri kertoo jokaisen suomalaisen keinonivelleikkauksia tekevän sairaalan leikkausmäärät ja myös uusintaleikkausprosentin. Näissä luvuissa on suuria sairaalakohtaisia eroja.
Lonkkanivelen leikkauksia joudutaan uusimaan 3,1 prosentilla, polvien keinonivelleikkauksia noin 2 prosentilla potilaista. Tekonivelleikkaukset ovat yleisin potilasvahingon takia korvaukseen johtava toimenpide.

– Avoin rekisteri on hyvä asia. Suomen rekisterin on perustanut Ortopediyhdistys 1980-luvulla. On tärkeää löytää ajoissa esimerkiksi huonot implantit, joiden käyttö johtaa usein uusintaleikkauksiin. Tekonivelen asennus on kuin metsäntutkimus: vasta vuosien mittaan nähdään, kuinka hyvin uusi tekonivelmalli tai leikkaustekniikka toimii. Myös siksi rekisterin ylläpito on tarpeen, Mikko Manninen sanoo.

Kyse on paitsi potilasturvallisuudesta myös terveystaloudesta. Tekonivelleikkaukset ovat suurin yksittäinen diagnoosikohtainen kuluerä erikoissairaanhoidossa, noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Helsingin Sanomien vuosi sitten tekemän laskurin mukaan vuonna 2011 kokonaiskustannus oli polven tekonivelleikkauksessa 10 377 euroa ja lonkan tekonivelleikkauksessa 11 330 euroa. Julkisella puolella potilas maksaa operaatioista itse joitakin satasia.



Leikkauksen jälkeen alkaa tärkeä vaihe: kuntoutuminen. Jo leikkauspäivänä noustaan seisomaan ja seuraavana päivänä aletaan voinnin mukaan harjoitella kävelemistä. Fysioterapeutin rooli on tällöin ratkaisevan tärkeä. Kaikkein tärkeintä on, että potilas itse ymmärtää kuntoutuksen merkityksen ja tekee fysioterapeutin neuvomat harjoitukset.

Potilas tapaa fysioterapeutin jo ennen leikkausta, ja kuntoutussuunnitelmaa tehdään yhdessä. Leikkauksen jälkeen vuodeosastolla aloitetaan lihaksia aktivoivat harjoitukset. Tavoitteena on omatoiminen liikkuminen ennen sairaalasta kotiutumista.
Myös verenkiertoa vilkastuttavat liikkeet ovat tärkeitä paranemisen kannalta, sillä ne pienentävät leikkauksen jälkeisen laskimotulpan riskiä.

– Kivunhoito ja harjoittelu kulkevat pitkään käsi kädessä. Kotiharjoitteluohjelman tavoitteena on saavuttaa pikkuhiljaa mahdollisimman normaali liikkuminen, Ortonin fysioterapeutti Minttu Vartia sanoo.
Kipu pitää saada lääkkeiden avulla vähennettyä sellaiselle tasolle, että potilas pystyy tekemään harjoituksia. Joskus pitää aloittaa siitä, että pystyy nukkumaan kivuista huolimatta. Tällöin fysioterapeutti voi auttaa löytämään mahdollisimman kivuttoman makuuasennon. Myös turvotusten hoito on osa kivunlievitystä.

Leikkauksen jälkeen pitää harjoitella monenlaisia taitoja. Leikattu alue on tietenkin pitkään kipeä, ja kudosten toipuminen vie aikaa. Uuden nivelen käyttö tuntuu erilaiselta, ja sitä täytyy harjoitella.
Ennen leikkausta nivelrikko on saattanut aiheuttaa kipuja vuosien ajan. Liikeradat ovat kivun ja jäykkyyden seurauksena kaventuneet, ja kehossa voi olla monenlaisia virheasentoja. Niiden korjaantuminen ei tapahdu itsestään, vaikka nivel on vaihdettu uuteen.
– Esimerkiksi ontuminen voi aiheuttaa selkään kipua ja jäykistymistä. Lantion alueen lihasten hallinta on olennainen osa kuntoutusta, olipa kyse lonkka- tai polvipotilaasta, Minttu Vartia kertoo.

Kuntosali ja uima-allas ovat tärkeitä kuntoutuspaikkoja. Keinovalikoimaan kuuluvat myös akupunktio, TNS-sähkö kivunhoitona, monenlaiset fysioterapeutin manuaaliset käsittelyt ja kylmähoidot. Myös kotiin voi aluksi saada lainaan kylmäkompressiolaitteen, joka auttaa kivun ja turvotuksen hoidossa.

Kotiohjelman perusta ovat nivelen liikkuvuutta edistävät liikkeet ja ympäröiviä kudoksia vahvistavat harjoitukset. Myös tasapainoharjoittelu on tärkeää. Pilateksen tyyppiset keskivartalon hallintaa edistävät harjoitteet ovat hyviä liikkeitä toipilaille (lue pilateksesta, s. 32). Monenlaiset apuvälineet kuminauhoista kuntosalilaitteisiin auttavat harjoittelussa.
Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Joskus fysioterapeuttia on tarpeen tavata vain muutamia kertoja, mutta joskus tarvitaan pidempi hoitosarja.

– Leikkauksen tarkoitushan on saada nivelrikkopotilas sellaiseen kuntoon, että hän voi tehdä niitä asioita, joita haluaa. On hienoa, jos voi palata entisiin mieluisiin liikuntalajeihin tai toisaalta löytää uusia vaihtoehtoja. Iso osa meidän työtämme on löytää kullekin potilaalle sopivat liikuntamuodot loppuelämäksi, Minttu Vartia sanoo.

Hiihto, vesiliikunta, pyöräily ja kävely sopivat useimmille tekonivelen saaneille potilaille, kun paraneminen etenee. Jotkut toipuvat niin hyvin, että pystyvät hyvin jopa juoksemaan, joskin kantaiskulajien harrastajilla tekonivelet kuluvat nopeammin. Työelämässä olevista keinonivelpotilaista yli 90 prosenttia pystyy palaamaan entiseen työhönsä. Tenniksen, laskettelun ja golfin aktiivipelaajat kykenevät yleensä jatkamaan harrastustaan.

Lonkkaleikkauksesta toipuminen kestää yleensä kaikkiaan noin 3–6 kuukautta. Polvinivelen toipuminen voi viedä pidempään, yleensä 6–12 kuukautta, joskus jopa 2 vuotta. Olennaisesti paranemisennusteeseen vaikuttavat ikä, yleiskunto ja leikkausta edeltänyt nivelen toiminta sekä leikkauksen jälkeinen liikuntaharjoittelu.

Leikkauksen hyötyjen ja riskien arviointi on tärkeä osa lääkärin työtä. Monet perussairaudet ja huomattava ylipaino lisäävät leikkausriskejä merkittävästi. Potilaan on ymmärrettävä kuntoutuksen merkitys ja oltava yhteistyöhaluinen, sillä muuten hoito ei tuota toivottua tulosta. Siksi esimerkiksi alkoholismi ja dementia voivat olla esteitä tekonivelleikkaukselle.

Juttu on julkaistu alunperin Apu Terveydessä ja tässä muodossa Apu-lehden nettisivuilla Terveys-osiossa 1.3.2017: http://www.apu.fi/artikkeli/tekonivel-tuo-liikkeen-takaisin