Pitkä kokemus hoitotyössä
”ORTON Invalidisäätiön juuret ovat syvällä Suomen maaperässä”. Vanhempi ikäpolvi muistaa hyvin lausuntataiteilija Ella Erosen Tukholmassa jääpallomaaottelun yhteydessä vuonna 1940 lausuman ”Maamme” ja siinä yhteydessä koetun tunnelman. Harva tietää, että tuossa tilaisuudessa järjestetyn rahankeräyksen tuotto, lähes kahdeksan miljoonaa senaikaista markkaa luovutettiin Invalidisäätiön perustamiskustannuksiin.
Keräys symbolisoi hyvin niitä olosuhteita ja tunnelmia, jotka vallitsivat meillä Talvisodan jälkeisissä vaikeissa oloissa, kun Invalidisäätiön toiminta käynnistettiin. On muistettava, että nykyinen kunnallinen sairaalajärjestelmä on rakennettu vasta paljon myöhemmin. Siinä työssä myös Invalidisäätiö on ollut aktiivisesti koko ajan mukana.
Pitkä kokemus heijastuu nykyiseen hoitotyöhön
Invalidisäätiössä syntyi nopeasti hyvä yhteistyö kaikkien ammattiryhmien kesken. Tiimityöskentelyä toteutettiin jo varhain esimerkiksi ammatinvalinnan ohjauksessa ja muissa potilaan tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa. Keskeisenä vaikuttaja oli professori Fabian Langenskiöld, jonka käden jälki näkyy laitoksen toiminnassa sekä maamme ortopedien ajatusmalleissa tänäkin päivänä. Hänen rinnallaan ylihoitajana Anne-Marie Baumgartner loi kestävät perusteet nykyisel-le ortopediselle hoitotyölle. Sen perusperiaatteita ovat olleet empaattinen poti-lasta ja henkilöstöä kunnioittava, mutta tosiasiat huomioon ottava lähestymistapa.
Fabian Langenskiöld omaksui kokonaisvaltaisen kuntoutuksen periaatteen. Aluksi hoidetaan sairaus tai vamma ortopedian keinoin. Sen jälkeen minimoidaan haitta proteesien ja apuvälineiden avulla. Lopuksi saatetaan potilas sosiaalisesti kelvolliseksi ja ammatillisesti tuottavaksi yksilöksi koulutuksen avulla. Myös WHO hyväksyi periaatteen, mutta paljon myöhemmin.
Professori Fabian Langenskiöld oli keskeinen vaikuttaja säätiön toiminnan kehittämisessä. Hän oli sairaalan johtava ylilääkäri vuosina 1943-1956.
Maakuntamatkailulla terveystarkastuksia
Myöhemmin kutsuttiin leikkaushoitoa tai apuvälineitä tarvitsevat sairaalahoitoon. Vanhemmalla väellä on ollut kerrottavana paljon muistorikkaita juttuja maakuntamatkoista. Tämä tapahtui paljon ennen nykyistä autoklinikkatoimintaa. Ei ihme, että sairaala ORTONilla on ystäviä maan joka kolkassa.
Tutkimusten tuloksena syntyi uusia hoitomenetelmiä. Tutkimustoimintaan alettiin keskittyä varhain. Ensimmäiset julkaisut ja väitöskirjat syntyivät jo 1940-luvulla ja seuraavan kymmenluvun alkupuolella. Tutkimukseen saatiin kuitenkin uutta pontta.
Uranuurtavista hoitomenetelmistä käytäntö
Invalidisäätiö on pyrkinyt aina kulkemaan kehityksen kärjessä. Dosentti Castor Lindqvist aloitti neurofysiologisen toiminnan jo 1950-luvulla, kun saatiin hankituksi EMG-laite. Nämä tulokset sekä monet potilastapausfilmit löytyvät sairaalan arkistosta. Lasten lonkkaluksaatiot olivat erittäin tavallisia, sillä varhaisdiagnostiikkaa ei silloin osattu tehdä. Näiden hoitotulosten parantamiseksi aloitettiin vetohoito. Se paransi tuloksia dramaattisesti, mutta nykyisen varhaisdiagnostiikan myötä edellä mainittu vaiva on suurelta osin voitettu.
Skolioosin leikkaushoito aloitettiin myös ensimmäisenä maassamme. Selän nikamasiirtymän tutkimuksen ja hoidon uran-uurtaja professori Lars-Erik Laurent on edelleenkin kansainvälisesti tunnustettu alan pioneeri, vaikka hänen jälkeensä syntynyt nykyinen tutkijaryhmä on myös saanut laajaa huomiota tuloksillaan. Dosentti Veijo Ritsilän luukalvotutkimukset ovat samoin johtaneet leikkaussovelluksiin. Odotusten mukaan tämäkin tutkimuslinja säilyttää jatkossa merkityksensä potilashoidossa.
Professori Anders Langenskiöldin kansainvälisesti ainutlaatuinen tutkijan ja kliinikon ote on ollut keskeisenä useimmissa uusissa havainnoissa ja niiden perusteella tehdyissä ratkaisuissa. Hänen tutkimustyönsä on ulottunut oikeastaan kaikille ortopedisen kirurgian ja kuntoutuksen sektoreille, mutta keskeisimpänä hänellä on ollut kiinnostus luun kasvun ja muotoutumisen tutkimiseen sekä kasvuhäiriöiden synnyn estämiseen. Tästä kirkkaimpana tuotteena on kansainvälisesti hyvin tunnettu ja hyväksytty kasvulukon leikkaushoito, jonka menetelmän kehittämiseksi tämän kirjoittaja teki kokeellisen perustyön.
Tekonivelkirurgia suuntautuu täsmäkirurgiaan
Itse aloitin polvinivelen artroskopiatoiminnan Invalidisäätiössä v. 1976. Arveluja herättivät resurssien saanti moiselle elitistiselle toiminnalle. Metodi saavutti nopeasti erittäin suuren suosion. Tänä päivänä se edustaa yleisintä leikkaustoimenpidettä maassamme. Nykyään sairaalassamme tähän työhön keskittynyttä yksikköä johtaa tri Jerker Sandelinin. Samoin aloitin raajaeripituisuuden hoidon 1977 käyttämällä vastikään kehitettyä raajapidennystekniikkaa. Nykyään tekniikka on täysin hyväksytty hoitomuoto. Menetelmästä on esitetty myös kokeellisia tutkimustuloksia.
Nykyinen CAOS-kirurgia eli tietokoneavutettu leikkaustekniikka on viidessä vuodessa saavuttanut dosentti Dietrich Schlenzkan johdolla vakiintuneen aseman turvallisen selkäkirurgian osana. Mitä todennäköisemmin myös palveluja tarvitseva yleisö tulee vaatimaan tämän kaltaisten hoitomuotojen yleisen saatavuuden. Lisäksi muu selkäkirurgia, josta aikuisten osalta dosentti Mikko Poussa on viime aikoina on kantanut päävastuun, on muuttunut erityisesti modernien diagnostisten tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä. Sairaalan radiologinen yksikkö on dosentti Kaj Tallrothin johdolla seurannut hyvin dosentti Walter Edgrenin viitoittamaa tietä.
Katsoessa Invalidisäätiön 60-vuotista historiaa siinä voi nähdä jatkumon. Se perustuu merkittävästi kulttuuriin, jonka siirtyminen edelleen uusille polville on taannut sen, että alkuvuosien “oikea huoltohenki” on siirtynyt nykypolvelle kuntouttavaksi palvelujärjestelmäksi. Oikeastaan kysymys on samasta asiasta, jonka kehittäminen edelleen on vastuullamme.
Kirjoittanut dosentti Kalevi Österman